keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Happy Halloween!

Tänä vuonna meillä odotetaan Halloweenia enemmän kuin koskaan. Lapset ovat niin tärinöissään, että puheissa eivät ole vilahtaneet edes esikoisen lähestyvät synttärit tai jo kulman takana odottava joulu! Ja äiti taitaa olla vielä vähän enemmän innoissaan ;) Sisäinen gootti jaksaa aina riemuita kurpitsajuhlasta! Tällaisena vanhana luuskana kun ei kehtaa enää hipsutella noitavaatteissa ja korsetissa, Halloween on aina hyvä tekosyy siihen!

Viikonloppuna muksuilla on naamiaisjuhlat kavereilleen ja väsäsin kaikesta ylijäämäroinasta somistetta tunnelmaa tuomaan. Luuranko, epäonnistuneesti kuivatettuja appelsiinisiivuja (ei kannata laittaa uunia 200 asteeseen...), vaahteranlehtiä, kurpitsoja ja nauhanpätkiä, siitä on Halloweenkranssi tehty. Pohja löytyi kierrätyskeskuksesta huimaan 50 sentin hintaan :)






Myös seuraava projekti valmistuu... Saas nähä, mitä näistä tuleekaan! Vai raaskinko ollenkaan uhrata näitä somisteeksi, noista tuli paaaaaaljon suloisemmat kuin olisin edes haaveillut :)




keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Valmistautumista...pikkuhiljaa...

Ensi viikolla meillä juhlitaan ja kovaa. Ja tietenkin juhlat vaativat valmistelua. Ehkä hieman kynsien pureskelua, hiusten repimistä, mutta ennen kaikkea mukavaa touhuamista. Koska juhlien teemana on, ylläripylläri, Halloween, tarvitsin jotain sopivaa kattaukseen. 




Tästä lähdetään: vanha kynttilänjalka, Uncle Ben´s -tölkki (ei muuten ole mainos ;)), vanha nuppi kaapin ovesta ja mustaa maalia. Ensimmäiseksi maalasin kynttilänjalan, nupin ja kannen mustaksi. Sai maalata lasimaalilla melko monta kertaa, että pinnasta tuli peittävä! Ehkä joku muu maali olisi ollut järkevämpi ratkaisu...
Maalin kuivuttua hain kaapista lempiaseeni, kuumaliimapyssyn! Pitäisi kaikilla olla yksi tällainen! Laiskana ompelijana olen jopa verhojen käänteitä sillä liimaillut... =) Toimii! No, tässä hommassa se ei ollut paras mahdollinen. Vetäisin liimaa useamman kerroksen kynttilänjalan päälle ja koska se kuivuu hirmunopeaa, kädet paniikista täristen koitin mallata purkkia siihen päälle. Menikö vinoon? Kyllä. Ja irtosi liiman kuivuttua. Tarvitsin siis jotain järeämpää.


Tämmöisen sain sitten käteeni. Ei mitään hajua, mitä tällä oikeasti tehdään, mutta kyllähän liimasi minun purkkiseni viimeisen päälle hyvin :) Jotain raksajuttua kai, minua vaan aina naurattaa tuo nimi, Sika :D





Aika komeita? Vielä jotkut hurjat etiketit, kummituksen kakkaa, zombin räkää ja muuta kivaa :D

Taika Tuulian ristiäiskakku

Sain ystävältäni toimeksiannon valmistaa kakun heidän esikoistyttärensä ristiäiskakkuun. Nämä ovat aina ihania projekteja ensinnäkin siksi, että kotona ei ole vaaleanpunaista suloisuutta kaipaavia tyttäriä ja toisekseen siksi, että minä saan tietää lapsen nimen ennen muita ;) 


Ja kukas sitten unohtikaan maalata vauvan tukan?!


Kakun esikuva löytyy muistaakseni Kakkuhelmen sivuilta. Kukkien oli tarkoitus olla pioneja, mutta koristekaali ajanee saman asian :D 




Nämä kerroskakut eivät ole mitään lempparihommiani. Minun mielestäni ne ovat vaikeita kasata, vaikeita pysyä kuosissaan, vaikeita leikata, koska kukaan ei tiedä, mistä aloittaa :)
Kakkujen sisällä on vadelmamoussella täytetyt kakut, päällinen on sokerimassaa. Ennen sokerimassan laittamista sipaisen aina ohuen kerroksen voikreemiä, se siloittaa kakun pinnan ja sokerimassa tai marsipaani ei hikoile ikävästi.

Lopuksi vielä maailman helpoin ja paras marjamoussen ohje. Itse löysin tämän jostain lehdestä ja se oli jonkun helsinkiläisen firman alunperin, en kyllä kuolemaksenikaan muista, että minkä!

400 g marjoja (tuoreita tai pakastettuja soseena)
4 dl kermaa vaahdotettuna
4 liivatetta
sokeria

Sulata ja soseuta marjat, lisää niihin makusi mukaan tomusokeria (ei rutise hampaissa). Liota liivatteet kylmässä vedessä pehmeäksi ja sekoita ne tilkkaan kiehuvaa vettä, kaada marjasoseen sekaan. Lisää vielä lopuksi tämäkkä kermavaahto ja sekoita tasaiseksi. 
Määrästä riittää pariin ohkaiseen tai yhteen muhkeaan väliin n.22-24 cm kakkuun.

Alkuperäisen ohjeen sokerimäärää en muista, itse olen pistäny maun mukaan. En ole kovinkaan makeiden täytteiden ystävä ja mielestäni ihanien marjojen makua ei sokerilla tarvitse peittääkään. Raikkaus on aina jees =)


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

That's right. I AM THE PUMPKIN KING!

Noin vuosi sitten sain huiman inspiraation tehdä piparkakkutalon. Tai no oikeastaan se oli työni puolesta pakko tehdä ja koska olen vuosikaudet onnistunut välttelemään tätä projektia, päätin, etten ainakaan mitään tavallista taloa tee. Koska Halloween lähestyi ja Tim Burton on hyvin lähellä sydäntäni, esikuvana toimi Nightmare before Christmas -animaatio ja sen itseoikeutettu päätähti, hurmaava Jack Skellington!
Taikinan ja kaavat tein itse. Kuorrutin seinät värjätyllä pikeerillä ja katon sokerimassaketjuilla ennen talon kokoamista. Ihan järkevä ratkaisu, oikeastaan ihmetyttää, että edes tajusin tehdä niin :D Yleensähän asiat on niiiin mukava tehdä sillä mahdollisimman vaikealla tavalla... Osaset kiinnitin sulatetulla sokerilla. Ja paloiko sormet? Kyllä!



Talon eteen tein marsipaanisen Jackin istumaan kurpitsa sylissään. Pihalle ripottelin tummalla kaakaolla värjättyjä keksi- ja piparimuruja, muutaman hautakiven ja mullasta esiin nousseita luita. Loppusilauksena ns. kondiittorin sokeria hämähäkinseiteiksi ja jääpuikoiksi sekä tomusokeria vasta sataneeksi lumeksi.
                                              
                                                            Everyday is Halloween :)

Ninjago-go!!

Meidän muksuilla, kahdella pojanviikarilla, Ninjagot ovat todella kova juttu. Tietenkin, jos minulta kysyttäisiin, pojat katsoisivat niitä hyviä piirrettyjä, kuten Maija Mehiläistä, vanhoja Akuja, Jakia ja Nukaa... Nykyiset lastenohjelmat eivät ole mitään verrattuna kultaiseen 80-lukuun! No, onneksi kuitenkin ovat pojille tuttu juttu, muuten tämä mamma ei olisi ikinä osannut loihtia tätä kakkua. Hyvä, että aina voi lapsilta kysyä neuvoa =)




Tuttavalle lähti siis tämä kakku. Aikalailla samalla periaatteella tehty kuin possukin, paitsi tämä ei tietenkään ole pallon muotoinen. Olisi varmaan lasten mielestä ollut melko kardinaalivirhe, ne nimittäin osaavat olla aika tarkkoja näissä asioissa ;)
Päällinen marsipaania, teksti kirjoitettu elintarviketussilla.


perjantai 19. lokakuuta 2012

Cecilian tiara

Ehkä mikään kakkuihin liittyvä projekti ei ole ollut niin hermoja rassaavaa kuin tiarat. Olen tehnyt niitä marsipaanista, pikeeristä, sokerimassasta, you name it! Niitä on aina PAKKO valmistaa ainakin se kaksi kappaletta kerralla, sillä lähes poikkeuksetta ne napsahtavat jostain kohdasta rikki, vaikka kuinka kukkaa kämmenellä ja henkeä pidätellen yrität niitä kohdella. Tai sitten vika on tekijässä :) No, yksityiskohtainen näpertely ei ole koskaan ollut ihan niitä omia juttujani, ennemminkin sellainen taiteellinen suurpiirteisyys. Näin minä sen ainakin itselleni yritän selittää... :) 
Mutta. Kun ystävä tilaa kakun esikoistyttärelleen ja toiveena on tiara, niin eihän siitä voi kieltäytyä. Tällä kertaa muka kuvittelin pääseväni helpommalla ja pikeerillä pursottamisen sijaan ajattelin tehdä tiaran sokerimassapötkylöistä. Eihän tuo mikään maailman siroin kötöstys ole, mutta kai sen tiaraksi tunnistaa.
Pyörittelin valkoisesta sokerimassasta pötkylöitä, jotka taiteilin leivinpaperin päälle. Leivinpaperin alle laitoin tulostetun kuvan tiarasta, joka hieman (siis todella paljon) helpotti muotoilua. Liimasin kiekurat yhteen pikeerillä ja nostin koko hässäkän kuivumaan suihkepullon päälle. Siinä yön yli kuivuttuaan tiara oli siinä kunnossa, että sen uskalsi nostaa pöydälle jatkokäsittelyä varten. Kuka pikkuprinsessa haluaa tylsää, valkoista tiaraa? Ja tässä kohdassahan on lähestulkoon väistämätöntä, että jotain irtoaa. Silloin ei kannata panikoida, vaan liimata irronneet osat pikeerillä kiinni. 
Suihkautin tiaraan hopeista sprayväriä ja töpsöttelin vielä hopeaa tomuväriä lisäksi. Painoin muutaman erikokoisen hopeakuulan vielä lisäkoristeeksi.


Alustana on piparkakkureunainen, vaaleanpunaisesta sokerimassasta tehty lätkä. Yleensä suosin sokerimassaa koristeiden teossa, sillä se kuivuu marsipaania nopeammin. 
Koriste löysi paikkansa vaaleanpunaisen kakun päältä. Onnea vielä tätäkin kautta, pikku-Cecilia!

Vaahterakranssi

Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani kauniine väreineen ja kotoisan synkkine (!!) tunnelmineen. Ihanan rapisevat lehdet jaloissa, kuulaat aamut ja varovaisen jäätyneet vesilammikot, ah! Halusin osan tuosta kauneudesta kotiinkin ja Kaunis pieni elämä -blogista löysinkin mukavan vinkin syksyiseen kranssiin. 
Toteutin omani kutakuinkin samoilla ohjeilla, mutta kiinnitin lehdet ja pihlajanmarjat maalarinteipillä ja ihan hyvin toimi. Tosin kranssipohjasta olisi saanut tehdä tukevamman, sillä nyt ovessa roikkuessaan se alkaa muodoltaan pikkuhiljaa enemmän muistuttaa soikiota, mitä ympyrää. Mutta ei se meillä ole niin justiinsa! Onpahan ainakin itsetehdyn näköinen ;)


Vihaisia lintuja ja vihreitä possuja

Kaverini lapsi täytti taannoin 3 vuotta ja minä sain kunnian tehdä pikkumiehelle kakun. Toiveena oli Angry Birds -teemainen kakku, vihreä possu. Täytyy nyt kyllä myöntää, että itse olen ollut aika tynnyrissä tuon Angry Birdsin kanssa, joten hieman jännitti ottaa haaste vastaan. Onneksi tuo possu ei niin monimutkainen toteutettava ollut!
Kakku on sisuksiltaan ihan perinteinen mansikkakakku, jonka muotoilin täyttämisen jälkeen puolipallon muotoiseksi. Eli veistin reunoja pyöreäksi ja kasasin leikatut palaset keoksi päälle. Pinnan tasoitin voikreemillä, joka on varsin helppo tehdä: vaahdotetaan pehmeä voi kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi ja sekaan tomusokeria maun mukaan. Sitten hetkeksi kylmään, jotta kreemi hieman kovettuu ja kakun päällystäminen on helpompaa, kun pinta on mukavan jämäkkä.
Päällystin kakun marsipaanilla, kruunun tein jo aiemmin sokerimassasta, jotta se ehti kuivua kestäväksi ja suihkautin siihen kultaista elintarvikeväriä. Kiinnitin sen ennen juhlapaikalle lähtöä paksulla pikeerillä, tomusokeri-munanvalkuainen -seoksella.



Siinä se nyt kököttää, hymyilevänä vai peloissaan? 
Kakku oli maistunut sankarille ja vieraille, mansikkakakku on aina takuuvarma valinta ;)

torstai 18. lokakuuta 2012

Syksyistä tunnelmaa juustokakun muodossa

Vai pitäisikö sanoa jo jouluista??
Oman puutarhan omenia on käytetty jo kyllästymiseen asti hilloissa, mehuissa, soseissa, salaateissa, joten miksipä ei juustokakussakin. Ihanan jouluisen maun tuo piparkakut ja kaneli, onhan se jo kohta täällä! Kakku on helppo ja nopea tehdä, varsinkin, jos käyttää valmista omenahilloa, minulla nyt jostain syystä sattui olemaan itsetekemää, aavistuksen kanelilla höystettyä herkkua :)





Kannattaa kokeilla!

Pohja:

200 g piparkakkuja
75 g voita

Täyte:

2 dl vispikermaa
200 g tuorejuustoa
4 liivatetta
3 rkl omenahilloa
sokeria ja kanelia maun mukaan
1 omena
muutama piparkakku

Ohje on hyvin perinteinen juustokakkuohje. Eli ensimmäiseksi murskaa piparit mahdollisimman hienoksi jauheeksi ja lisää sula tai huoneenlämpöinen voi sekaan. Painele murska kakkuvuoan pohjalle, esim. pottunuijalla saa näppärästi tiiviin ja tasaisen pinnan. Vuoan reunoille voi laittaa reunakalvoa tai vaikkapa leivinpaperia, niin kakun irroitus onnistuu helpommin. Pohjalle on hyvä laittaa kakkupahvi tai mikseipä tarjoiluastia, välttyypähän kakun nostelemiselta. Ripottelin vielä pohjan päälle pienenpieniä omenakuutiota tuomaan rapsakkuutta ja mukavaa suutuntumaa.

Liivatteet liotetaan kylmässä vedessä, noin 5-10 min. Puolessa tunnissa niiden teho alkaa jo heiketä. Kerma vatkataan vaahdoksi, siihen lisätään tuorejuusto, hillo ja mausteet. Liivatteet voi sulattaa kuumaan veteen tai omenamehuun ja liuos lisätään ohuena nauhana reippaasti vatkaten. Ei kannata viivytellä tässä vaiheessä, liian kylmä tai liian vähäisessä nestemäärässä ollut liivate saattaa jäädä inhottaviksi rihmoiksi massan sekaan. Kaada puolet massasta pohjan päälle ja ripottele reiluja piparimuruja päälle. Lisää loppumassa. Pinta saa mielestäni jäädä rosoisen näköiseksi, tuo mukavan rouheaa ilmettä. Anna hyytyä pari-kolme tuntia jääkaapissa. Juustokakut kestävät hyvin pakastamista, joten aivan hyvin voi nakata kakun sinne odottamaan parempaa huomista =) Koristelu toki kannattaa tehdä vasta sulatuksen jälkeen.

Koristele hyytynyt kakku ompuilla, pipareilla ja kanelilla. Nauti! :)


Lopuksi kakku sai vielä teemaan sopivat kärpässienikynttilät, sillä se matkasi syntymäpäiväjuhlille. Varsin miehekäs kakku, eikö totta?